Tervehtimisen ele on maailman vanhimpia kulttuurin ilmenemismuotoja. Ihmiset ovat tervehtineet toinen toisiaan kaikenlaisin menoin, kasi- ja poskisuudelmin, hieromalla neniään vastatusten, kädet ristissä rinnan päällä toisilleen kumartaen.
Meidän länsimainen tapamme tervehtiä kättä ojentamalla on alun perin ollut rauhan ele. Tervehdyksen esittäjä on ojentanut avoimen kämmenensä osoittaakseen olevansa rauhantahtoinen, aseeton. Kädenanto on tänäkin päivänä tyypillinen suomalainen tervehtimistapa, vaikka sen alkuperäinen tarkoitus onkin jo unohtunut.
Kenelle käsipäivää, kenelle ei?
Kadulla tervehdittäessä pelkkä nyökkäys ja ystävällinen hymy useimmiten riittävät. Ensimmäiseksi terveehti se, joka ennättää, se joka on nopeampi, kohteliaampi, huomaavaisempi.
Kättä ei pidä kuitenkaan mennä ojentamaan kenelle hyvänsä. Kätensä ojentaa etiketin mukaan ensiksi vanhempi ja arvokkaampi henkilö. Mies ei pysähdy kadulla kättelemään naista, ellei tämä tee ensin aloitetta.
Kadulla naisen ei tarvitse riisua hansikastaan miestä tervehtiessään. Jos toinen kättelevistä naisista ottaa hansikkaan kädestään, toisen on tehtävä samoin. Lapasia tai trikoo- ja kudonnaisvalmisteisia käsineitä ei milloinkaan pidetä kädessä tervihdettäessä.
Lasten ja nuorten on aina otettava lapaset ja käsineet kädestään tervihdettäessä vanhempia. Herrasmies ottaa kätellessään hansikkaan kädestä.
Lapset ja nuoret eivät kättele tavatessaan toisiaan kadulla, pihoilla, julkisilla paikoilla, vieraisilla, missä tahansa. He sanovat yksinkertaisesti ja mutkattomasti vain moi! Tai minkä tahansa tervehdyksen joka sattuu sillä hetkellä olemaan muodissa heidän omassa keskuudessaan.
Kenenkään ei ole soveliasta tervehtiessään syödä, jauhaa suussaan purukumia eikä tupakoida. Tupakoiminen kadulla ei yleensäkkään kuulu hyviin tapoihin. Käsien taskussa tai ”puuhkassa” pito ei ole kohteliasta; sen sijaan silmiin katsomista tervehdittäessä pidetään ilman muuta merkkinä hyvästä käytöksestä.
Sisätiloissa.
Kotikutsuilla kuuluu hyviin tapoihin kätellä kaikkia. Kättely aloitetaan isäntäväestä, minkä jälkeen tervehditään kunniavierasta, sen jälkeen naisia ikäjärjestyksessä, jos ikäerot ovat silmiinpistävät, ja lopuksi miehiä. Isommissa tilaisuuksissa, on usein helpompi aloittaa kättely seinustalta ja kätellä kaikki järjestyksessä sen jälkeen, kun kunniavierasta on tervehditty.
Vierailulla nainen tervehtii yleensä istualtaan, paitsi jos hän on kovin paljon nuorempi tervehtivää herraa. Nuori nainen tervehtii niin ikään seisomaan nousten itseään selvästi vanhempaa ja arvokkaampaa naista. Mies nousee aina seisomaan tervehtiessään. Samoin lapset, joilta kumartamisen ja niiamisen taito ei saisi kokonaan unohtua.
- Tervehtiminen on kaunis ja kohtelias ele, turha sen kanssa on nirsoilla. Älä unohda päivittäisessä kanssakäymisessä hymyä ja ystävällistä tervehdystä. Sinulle ne merkitsevät vain vähäistä vaivannäköä, jollekkin toiselle ystävällisyytesi voi merkitä pilalle menneen päivän pelastusta.