Hyväksi tavaksi osa 1 Arkitavat – kaiken alku.

Hyvät tavat on sanapari, jolle jokainen aika antaa oman sisältönsä. Kaunis käytös on käsite, josta voidaan olla monta mieltä.

Hyvien tapojen peruskuvio on kuitenkin aivan ajaton. Kauniin käytöksen ydin muuttuu yksiselitteiseksi silloin, kun puhutaan sellaisista käyäytymisen yleisesti hyväksytyistä pelisäännöistä, joiden taitaminen selvästi helpottaa ihmisten keskinäistä kanssakäymistä, tuo turvallisuutta ja lisää viihtyvyyden tunnetta.

Mitä kaunis käytös sitten perimmäältään on? Kuinka käyttäydytään silloin, kun käyttäydytään hyvin? Hyvin käyttäytyvä ihminen on kohtelias. Kohteliaisuus ei ole temppujen tekemistä, ei konemaista tietyn kaavan toistamista, ei sipostelua eikä sievistelyä. Kohteliaisuus on luontevaa ystävällisyyttä.

Hyvin käyttäytyvä ihminen on tahdikas. Tahdikas ihminen ei tahallaan tallaa kenenkään varpaille, ei etuile, ei pidä itseään tyrkyllä eikä mahtaile, ei edes tapatietoudellaan.

On erityistilanteita, joissa käyttäytyminen kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan on erityisen tärkeää. Tällaisia ovat esimerkiksi suuret juhlapäivälliset ja promootion kaltaiset akateemiset juhlatilaisuudet.Pitäytyminen vahoissa perinteissä tuntuu tavallista tärkeämmältä myös sellaisissa suurissa perhejuhlissa kuin häät ja hautajaiset, rippijuhlat ja ristiäiset.

Julkaisemme viikoittain uuden opin tai muistutuksen niistä hyvistä tavoista joita tarvitsemme päivittäisessä kanssakäymisessä ja juhlallisuuksissa.  Otteet ovat Raili Malmbergin kirjasta – Hyväksi Tavaksi, vuodelta 1990.

Arkitavat – Kaiken alku.

Arkitavoilla taipumus seurata  meitä minne ikinä menemmekin. Arkitavat opitaan kotona. Ei siis ole samantekevää, miten jokapäiväisissä kotioloissa käyttäydytään. Tavat tarttuvat; tavoista tulee tottumus, tottumuksista toinen luonto.

Tapatiedon taitaminen ei tietenkään ole taidoista tärkeämpiä. Tosiasia kuitenkin on, että tavoitta ei tänä päivänä pärjää kukaan. Jokainen joutuu joka päivä tilanteisiin, joissa hyvien tapojen tuntemus on selvää käytännön pääomaa. Etuoikeutettu on se, jolle tapatietouden aakkoset on oivallettu ja osattu opettaa jo kotona.

Tapojen taitaminen lisää itseluottamusta. Esiintymisvarmuus antaa eväitä terveelle itsetunnolle. Varmuus vapauttaa energiaa; on helpompi olla kun tietää ja osaa.

Ei pelkkä hotkimis hetki.

Arkipäivää leimaa kiire. Perheen jäsenet tulevat kuka kulloinkin ja menevät taas milloin minnekkin. Mitä harvinaisemmiksi tulevat perheen yhteiset ruokahetket, sitä suuremmiksi muodostuvat niiden arvo ja merkitys. Ruokapöydän ympärillä istuminen on kuitenkin myös aina, tahallisesti tai tahattomasti, oppimistilanne; siinä opitaan, useinkin yrityksen ja erehdyksen kautta, peruspöytätavat ja yhtä ja toista hyvästä käytöksestä yleensäkin.

  • istuudu pöytään yhtä aikaa muiden kanssa
  • aseta lautasliina syliin
  • ruokaa otetaan vain sen verran, että kaiken ottamansa jaksaa myös syödä
  • aloita lämpimän ruuan syöminen yhtä aikaa lähimpien pöytäkumppaneiden kanssa
  • aloita kylmät alku- ja jälkiruuat yhtä aikaa kaikkien kanssa
  • vältä puhumista ruoka suussa
  • pyydä toisia ojentamaan ruokia, joihin et ylety, älä kurottele
  • tarjoa ensin vierustovereillesi lisää juotavaa ja täytä vasta sen jälkeen oma lasisi
  • keskustele pöydässä mukavista asioista
  • käytä veistä leikkaamiseen, laita ruoka suuhun haarukalla
  • vältä nojailemasta pöytään kyynärpäilläsi
  • jätä käytetty lautasliina taitettuna pöydälle lautasen viereen ja ruokailuvälineet vierekkäin ”kello viiden” kohtaan lautaselle
  • nouse pöydästä yhtä aikaa toisten kanssa
  • älä jätä tuolia huolimattomasti, vaan työnnä tuoli paikoilleen
  • muista kiittää hyvästä ateriasta sekä seurasta!