Ennen vanhaan oli varsinkin paremmissa piireissä kahden toisilleen tuntemattoman henkilön tuttavuuden solmiminen ehdoton edellytys, että kummatkin osapuolet ennalta tunteva kolmas henkilö ensin esitteli heidät toisilleen. Siinä sai tuttavuuden solmimisen >>kummina>> toimiva ulkopuolinen olla tarkkana. Hänen tuli ensin ennalta varmistua siitä, että korkeammassa asemassa oleva siteltävä varmasti halusi tutustua alemmassa asemassa olevaan,vanhempi nuorempaan, nainen hänelle esiteltävään mieheen.
Näin koukeroisia kuvioita ei enää kaivata kahden henkilön tutustuttamiseksi. Nykyään vanhat siinä missä nuoretkin solmivat tuttavuuksia aivan omin nokkinensa, ilman ulkopuolisten kummien apua. Joskus kuitenkin jokainen joutuu sellaiseen tilanteeseen, jossa esittely on paikallaan. Hyviin tapoihin kuuluu, että toisilleen tuntemattomat henkilöt esitellään toisilleen, kun nämä osallistuvat samaan tilaisuuteen tai joutuvat muuten vain tekemisiin keskenään. Esittelyn suorittaa se, joka tuntee molemmat.
Kuka kenelle?
Nuorempi esiteellään vanhemmalle.
Mies esitellään naiselle, mutta nainen itseään huomattavasti iäkkäämmälle miehelle.
Yksinäinen esitellään yleensä seurueelle.
Suomalainen esitellään ulkomaalaiselle, jos esittelijä on suomalainen.
Alemmassa asemassa oleva esitellään ylemmälle.
Näin se käy?
Yksinkertaisen esittelykaavion mukaan menetellään niin, että ensin sanotaan esiteltävän nimi, sitten vasta henkilön, jolle esitellään. Nimi sanotaan mahdollisimman selvästi ja kuuluvasti. Toisin sanoen kerrotaan toiselle ihmiselle, kuka toinen on. Esimerkiksi näin: >> saanko esitellä, maisteri Marttinen – rouva Virtanen.>>
Jos haluaa suorittaa esittelyn pitemmän kaavan mukaan voi tehdä sen näinkin: >> Rouva Virtanen, saanko esitellä teille maisteri Mattisen. Maisteri Mattinen – rouva Virtanen.>> Tällöin nimet toistuessaan jäänevät paremmin mieleen.
Esiteltäessä herrat nousevat aina seisomaan, naiset istuvat. Esittelyn jälkeen esitellyt kättelevät toisiaan ja tervehtivät. Esittelystä ei kiitetä. Ei liioin ole tarpeen sanoa : >> Oli hauska tutustua>> ; sen fraasin voi jättää tuonnemmaksi hetkeen, jolloin on ehtinyt käydä ilmi, onko tutustuminen todella ollut ilo.
Pulmatilanteita.
Esitteleminen vaatii useinkin nopeaa havainto- ja arviokykyä ja ennen muuta hyvää muistia. Nimet ja esittelemisjärjestykset menevät helposti sekaisin. Jos näin käy, älä välitä! Korjaa virheesi ja suhtaudu asiaan huumorilla. Jos esiteltävä on nainen, joka käyttää kaksoisnimeä, voi olla varminta tiedustella häneltä itseltään, miten hän toivoo tulevansa esitellyksi. Tohtori Maija Mäkelä- Meikäläinen saattaa mieluiten esiintyä työympyröissä tri Maija mäkelänä, mutta rouva Meikäläisenä ollessaan miehensä matkassa.
Jos taas esittelyvuorossa on uusperhe, jossa on sinun, minun ja meidän lapsia ja jossa mahdollisesti kaikilla perheenjäsenillä, tai ainakin lähes kaikilla, on eri sukunimet, luovuta sovinnolla ja anna heidän esitellä itse itsensä.
Jokainen voi joskus joutua kadulla, teatterin lämpiössä,taidenäyttelyssä tai julkisissa kulkuneuvoissa tilanteeseen, jossa joutuu toimimaan esittelijänä, vaikka ei kuolemakseen muistaisikaan tuttaviensa nimiä. >> Te kaksi varmaan tunnettekin jo toisenne?>> on apulause, joka antaa aikaa nimien muistelemiseen tai johtaa siihen, että nämä kaksi sanovat nimensä toisillee.
Esittäytyminen on aina paikallaan silloin, kun se on tilanteen kannalta järkevää; kun esittelemällä itsesi kutsuilla autat isäntäväkeä ja vältyt itse kulkemasta tuppisuuna ja tuntemattomana vierasjoukon keskellä, tai joku ei esittelemään ryhtyessään muistakkaan nimeäsi. Sen sijaan on viisainta suhtautua varovaisesti oma- aloitteeseen esittäytymiseen silloin, kun se voidaan tulkita seuraan tuppautumiseksi.