Hyväksi tavaksi osa 5. Perhejuhlat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Juhla on arjen vastakohta. Sitä vietetään siksi, että on jokin juhlimisen aihe. Osa aiheista määräytyy almanakan mukaan. Esimerkiksi vuotuisjuhliamme, joulua, pääsiäistä, laskiaista ja juhannusta vietämme kaikki samanaikaisesti.

Osa perinteisistä perhejuhlista on puolestaa sidoksissa perheen omaan aikatauluun, jota ei rytmitä almanakka vaan elämä itse.

Ristiäiset, rippijuhlat, kihlajaiset, häät, ikäjuhlat ja hautajaiset osuvat kunkin perheen kohdalle omalla ajallaan, omassa tahdissaan. Näitä juhlia voitaisiin nimittää perheen merkitys juhliksi, koska niissä jokin tietty, perheen kannalta merkittävä elämänvaihe, kohotetaan juhlinnan kohteeksi.

On pieniä juhlia ja suuria juhlia. Joitakin juhlia vitetään vain perheen omassa keskuudessa, toisiinkutsutaan ystävät ja sukulaiset mukaan.

PERHE JA PERINTEET

Jokaisella perheellä

On omat juhlaperinteensä, jotka usein ovat perua aikaisemmilta sukupolvilta. Perinteiden arvostus on nousussa. Ollaan oivaltamassa, etteivät perinteet ole pelkkä turhanpäiväinen jäänne muinaisuudesta vaan merkki elämän jatkuvuudesta. Perinteet ovat rikkautta. Ne tarjoavat alituisen muuttumisen ja kiireen keskellä elävälle ihmiselle jonkinlaisen kiinteän maaperän jalkojen alle; pohjan, jolta on helpompi ponnistaa. 

Lapselle

Perheen perinteiset juhlamenot ovat erityisen tärkeitä. On hauskaa olla mukana perheen yhteisissä juhlavalmisteluissa. On jännittävää olla osallisena perheen juhlissa. On hyvä saada tuntea kuuluvansa johonkin.

Tutut tavat tuovat turvallisuutta. Niistä saattaa muodostua osa lapselle tuiki tarpeellista turvajärjestelmää, suojaverkkoa elämää ja aikuusuutta ajatellen. Lapsi ei tunne olevansa mikään irrallinen, juureton olento, vaan osa suurempaa kokonaisuutta, osa omasta perheestään, suvustaan ja omasta suomalaisesta kansastaan.

Kansalla kuin kansalla

on oma kulttuurinsa. Tapaperinteen parhaimmisto kuuluu osana suomalaiseen kulttuuriperintöön, joka olisi saatava säilymään elävänä seuraaville sukupolville, tulevaisuuden suomalaisille.

Suomalaisen tapaperinteen vaaliminen on erityisen tärkeää tässä historiallisessa tilanteessa , kun yhdentyvä Eurooppa odottaa ovet ja ikkunat apposen avoimina ja valmiina tarjoilemaan omia vaihtoehtojaan. Kansainvälistyminen ja eurooppalaistuminen ovat hyviä ja tervetulleita asioita. Erityisen paljon opittavaa meillä varmaankin on vanhoilta kulttuurimailta, joiden käytöstavat ovat ehtineet hioutua omia tapojamme hienostuneemmiksi.

Mihinkään kriitittömään ihailuun ja vieraiden tapojen omaksumiseen pelkästään siksi, että ne tuntuvat meistä hienommilta, ei kuitenkaan ole mitään aihetta. Otetaan opiksi siinä, missä opiksi otettavaa on, ja lainataankin ehkä parhaat palat, mutta pidetään muuten pintamme ja säilytetään sinnikkäästi omat suomalaiset ja meille parhaiten soveltuvat tapamme.

Minkälaisen mallin mukaan?

Koska jokaisella perheellä on omia juhlaperinteitään, on mahdotonta tarkasti määritellä, mikä on oikea ja mikä väärä tapa järjestää perhe juhlia.

Erityisen ongelmallista se on nykyään, jolloin avioerojen kautta on syntynyt uusia tilanteita, joissa joudutaan miettimään, miten vanhat ja uudet perhesuhteet otetaan huomioon. Yhä useammassa suomalaisessa perheessä ollaan aivan uudenlaisten käytännön ongelmien edessä. Minkälaisen kaavan mukaan järjestetään perhejuhlia, kun vanhat, perinteiset tavat eivät sellaisinaan tunnu soveltuvan käytettäviksi, eikä uutta tapaperinnettä vielä ole syntynyt, ei ainakaan niin selkeätä ja yleisesti hyväksyttyä, että se olisi ehtinyt etikettikirjoihin asti.

Onko eronnen äidin kutsuttava entinen aviomiehensä, kenties tämän uusi vaimokin, yhteisen tyttären vihkiäisiin?

Kuka taluttaa yhteisen tyttären alttarille, entinen vaiko uusi aviomies, jolla kenties jo pitkään on ollut isän rooli perheessä?

Missä on avoperheen jäsenten paikka sukulaisjuhlissa?

Kenet uusperheen monenkirjavasta lähisukulaisjoukosta, johon saattaa kuulua isovanhempia, kummeja, setiä, tätejä moninkertainen määrä, on kutsuttava uuden perheenjäsenen ristiäisiin?

Kenen suvun perinteet nousevat siinä määrin muita tärkeämmiksi, että niitä noudatetaan perhejuhlia järjestettäessä?

Nämä ja monet muut ongelmat ovat sellaisia, että jokaisen perheen on etsittävä niihin omat, oloihinsa parhaiten soveltuvat käytännön ratkaisut.

On kuitenkin tiettyjä peruskuvioita, joiden tunteminen tekee olon turvallisemmaksi ja helpottaa käytännön toimia.