Vesi puhdistuksessa. [101+11=PUHDASTA JUHLAA]

”Vesi vanhin voitehista.”

Suurin osa liasta irrotetaan vesipesumenetelmin, ja osa siitä onkin aina vesiliukoista. Puhtaanapidon kannalta on merkityksellistä, että pesuvesi on bakteriologisesti puhdasta ja ettei se sisällä pesua haittaavia yhdisteitä.

Tärkeä veden ominaisuus on sen kovuus, jota aiheuttavat siihen liuenneet kalsium- ja mangnesiumsuolat. Yleisesti veden kovuuden mittana on dh, ns. saksalainen kovuusaste.

Käyttövedet luokitellaan kovuusasteen mukaan seuraavasti:

  • erittäin pehmeä 0-2 dh
  • pehmeä 2-5 dh
  • keskikova 5-10 dh
  • kova 10-21 dh
  • erittäinkova yli 21 dh

Suomessa käyttöveden kovuus on yleensä 2-10.

Kova vesi synnyttää kuumentuvissa laitteissa kalkkisaostumia sekä häiritsee pesuaineiden, erityisesti saippuan, pesutehoa ja lisää pesuaineen tarvetta pesussa.

Puhdistusta häiritseviä ovat vedessä myös rauta- ja kupariyhdisteet; nämä epäpuhtaudet värjäävät käyttöveden ja sen myötä puhdistettavia pintoja. Luonnonvesistä sadevesi on pehmeää; sen koostumukseen vaikuttavat kuitenkin ilman epäpuhtaudet.

Pohjavedet (kaivot,lähteet) sisältävät maaperästä liuenneita kivennäisiä, ja ne ovat usein kovia. Erityisen kovaa vettä saadaan yleisesti porakaivoista.

Talousvetenä käytetään toisinaan myös puhdistettuja pintavesiä, jotka Suomen oloissa ovat melko pehmeitä. Pintavesistä merivesi kuitenkin on kovaa, suolapitoista ja yleensä pesuun huonosti soveltuvaa.